torstai 23. lokakuuta 2014

Onnellisuudesta


Ääni käheänä
Syynä
juhlinta
tupakka
tai
ääretön fyysisyys.


"tyttö lähtee tanssimaan,
tanssimaan"
Laulaa kaiuttimet
ja toistaa hokemaa
mantran lailla.

Vaasankatu imee sisäänsä
ja sulkee kymmenien
ihmisten toiveet,
halut,
epätoivot
ja
unelmat.


Omasta alter egostaan
Jota kohti
elämä valuu
suunnistaen harhaisena
kohti täydellisyyttä

Jota ei koskaan saavuta.


Mutta onneksi
tyttö voi aina lähteä tanssimaan
Ja hukuttaa itsensä rytmiin
tai auttaa mieltä
kemikaalein katoamaan.


Jokaisena viikonloppuna
koittaa aika
kun konfetti loppuu
ja ilmapallot täytyy puhkaista


Mutta kuten kesä,
on juhlatkin
vain
mielentila.

Sen,
jos minkä olen
neljän kuukauden aikana
oppinut.


Vien harmauden mukanani
laatikkoviidakosta
saaristoon.


Kun sää on niin harmaa,
että näkee harmaiden
sävyjä
joita ei tiennyt olevan olemassakaan.




Huomaan taivaita kurkottavan
hauraan kasviston
ja kävelen ruovikkoon
välittämättä
märästä ja kylmästä

Lapsellinen ilo
ottaa valtaansa
kuten niin usein
näinä päivinä.


Normaalisti vihaan
kylmän tunnetta.

Tänään aistin sen sormenpäissäni
niin hellästi,
että "kylmä" ei enää assosioudu
negatiiviseen.


Märkä,
pehmeä
maa
vetää minua puoleensa
kuin pastellisista pilvistä rakennettu
uni.



Lainatut punaiset kumisaappaat
tuntuvat lohdullisilta.

En

kierrä

yhtäkään

lätäkköä.


Tarinoita jokapuolella
Lupauksia uusista
kohtaamisista.


Tarinasi kiehtovin
yksinkertaisella hulluudellaan.


Imen aavikon iholtasi
ja toivon olevani
muusa
jota et unohda.


Rivisi sopivat
rivieni väliin
Kirjoitusvirheesi korjaavat
vialliset yhdyssanani.


Kääri minulle tupakka
hetkemme jälkeen,
joka sai minut näkemään
valon spektrin
ja
alakerran mummon
tuntemaan vihlaisun
nuoruudenkaipuusta.


Kun sää on niin harmaa,
että näkee harmaiden
sävyt
pastellisina
kiiltokuvamaisemina.


Loputon kokemisen
halu
Loputon kauneuden
etsintä.

Niin suuri pelko tylsyydestä
että harhaisena luulen näkeväni tylsyyttä

Vaikka koen

intensiivisemmin

kuin
koskaan ikinä ennen.


Juon kahvia vaikka
pitäisi levätä
Juoksen vaikka
kehoni on horroksessa
Tanssin vaikka
jalkani eivät enää kanna
Rakastan vaikka
puolet minusta on jo unessa
Juon viiniä vaikka
kärsin nestehukasta.


Älä katso taakse

Takana on muistamisen arvoista vain
muistot
ja nostalgiointi
on
vaarallista sekä
yliarvostettua.


torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuu.


Auringonvalo on lämmittänyt
polttamiseen asti.
Se häikäisee
herättäen.


Herättäen värit
ja pinnat.
Herättäen tunteet
jotka olimme jo lähes unohtaneet.


Katse taivaassa
ja unelmat pilviä hipoen.

Vaikka oikeasti
kaikki
arkinenkin
riittää.


Arki
on
uusi
unelma.


Lähde, tee, koe, maista, tunne.

Pois mukavuusalueelta.
Ei kohta,
vaan NYT.
Heti.


Kun on tuntenut,
ei tarvitse enää ottaa mitään vakavasti.

Kun on kokenut,
ei mikään ole mustavalkoista.


Kaikesta erottaa miljoonat sävyt.

Yhden tarinan perusteella
ei voi tuomita ketään.


Muista seikkailla.
Pelkäämisellä ei saavuta
yhtään mitään.


Positiviisuus on täysin omasta
asenteesta
riippuvaista.

Sanokaa mitä sanotte,
mutta naivius
parantaa elämänlaatua.



Jokaisessa
vastaan kulkevassa
näkee
monenlaisia
ulottuvuuksia.

Ulottuvuuksia,
jotka ovat erilaisia,
samantapaisia
tai täysin vastakohtia.

Yhtäkaikki kiehtovia.


Olen juonut kahvia
enemmän kuin koskaan.

Näinkö syntyy kofeiini addiktio?
Elämänmuutoksessa
kuulen tilaavani cappuccinon yhä uudestaan.


Ja yhä uudestaan
hoen elämäni tärkeintä mantraa;
Ystävät.

Nauraen ja myötäeläen uuteen aamuun.
Ja uuden yön kautta uuteen
aamuyöhön.


Kun naurat,
se tarttuu.

Olen nauranut niin paljon,
etten edes meinaa muistaa.
Miten
itketään?



Jokaisen ihmisen mukana
kulkee tarina.

Humalassa tokaisin,
"haluaisin ahmia koko tarinasi"

Haluaisin ahmia
teidän
kaikkien
tarinat.

Kunnes maltan pysähtyä yhteen sivuun,
yhteen riviin,
yhteen väärinkirjoitettuun sanaan.


Ja nähdä siinä väärässä
kirjoitusasussa
jotain kiehtovaa,
mitä ei voi sanoin selittää.





Annan musiikin rytmittää askeliani,
kunnes
kävely vaihtuu tanssiin.





Ulkona nukuttuja
öitä.
Nurmikko patjana toimien.

Huumori toimii lääkkeenä
tilanteissa,
jotka olisivat olleet ahdistavia
vielä
muutama vuosi sitten.


Olemme juoneet
enemmän kuin syöneet.

Olemme ravinneet nälkäämme
viinillä,
oluella,
siiderillä ja
rommilla.






Unettomat yöt
voi onneksi korvata
päiväunilla.


Ja sillä parhaimmalla lääkkellä,
jota ei saa reseptillä.

Naurata vatsani kipeäksi.







Heinäkuu;

Ystävät,
ihmiset,
kohtaamiset,
tutustuminen,
humaltuminen,
katse taivaassa,
unelmat,
myötäeläminen,
tanssiminen,
nauraminen,
keveys,
musiikki,
vaivattomuus.

Eläminen.





Aamiaisilla
alkaa elämäni parhaat päivät.


Ja loppujen lopuksi,

kaikelle paskalle
voi haistattaa vitut.

Minä valitsen naurun.