sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kesän ensimmäisenä päivänä




Toukokuun lopussa
erikseen koettu,
silti yhteinen
auringonlasku.

Jo silloin perustuimme valheeseen.


Suloinen tietämättömyys.
Kokeiden jälkeen,
vapaus stressistä.
Juhla vapaudesta.


Yhteiset onnelliset aamiaiset.
Mimosaa ja ystävä.
"tästä tulee paras kesä."


Sitten.
Tyhjyys.

Kesän ensimmäisenä virallisena päivänä,
01.06.2014,
herään raskaan painon alla.
Tieto teosta kahden viikon takaa painaa kasvojani tyynyyn.

Petetty.


Tapahtuman jäljiltä,
ympäristö muuttaa muotoaan.


Tiedon tuloksena
sumenneet silmät.

Ympäristö blurrautuneena.
Häikäisevänä.
Harmaana.


Herkkyyteni revittynä, rytättynä.
Roskakorissa.

Tyyny,
jolla pääsi ei tule enää lepäämään.
Sänky,
joka ei tule tuntemaan kehosi painoa enää.


Teoillasi muokkasit kehystä,
johon yhteinen kuvamme ei enää mahdu.



Nyt
jos koskaan,
ystävät merkitsevät.
Merkitsevät,
kaikkea.


Likainen pöytä on yht'äkkiä
kaikki.
Ja sillä huojuvat juomat.
Pöydän ympärillä istuvat ystävät.
Pienen pöydän ympärille mahtuu
koko tämän hetkinen elämäni.

Tulen kirjoittamaan
niin paljon,
tulen puhumaan
niin paljon,
ettei siitä puhuminen tunnu enää miltään.


En aio katkeroitua.
En anna itselleni lupaa.

Aion antaa sinulle anteeksi niin kauniisti ja vilpittömästi,
että tulet katumaan tekoasi
vieläkin kauheammin.

Kuvotus vaihtuu yöksi.
Uneksi ehkä joskus.
Valveuneksi edes.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti