perjantai 13. kesäkuuta 2014

Suloinen tunne



Aika vierähti.
Päivästä toiseen olen katsellut valojen ja varjojen
leikkivän huoneessani.


Olen elänyt.
Elänyt intensiivisemmin kuin pitkiin aikoihin.


Nauranut.
Itkenyt.
Tuntenut.
Laulanut.
Ja nauranut uudelleen
jokaisen epätoivoisen hetken välissä.


Niin,
että epätoivo tuntuu jo harvinaisemmalta
kuin nauru.


Viha hiipuu.
Katkeruus vaihtuu
suloiseksi toivoksi.


Olen aina ollut positiviinen
vaikkakin
melankolisuuteen
taipuvainen.
En jaksa olla surullinen
kovinkaan kauaa.

Tätä moni hokee,
ja tiedän sen itsekin.
Tästä tulee elämäni paras kesä.


Ystävät
kesäiltoina
kattoterassilla.

Mitä enempää voisi toivoa?


Joka ikinen auringonsäde
osuessaan
kohteeseen
jättää kauniin kuvan
verkkokalvoilleni.
Sekä
kamerani muistiin.


Olen harhaillut pitkin katuja,
pitkin puistoja,
pitkin rantoja
ja hiekkateitä.
Olen vaeltanut ilman aikaa ja
ilman päämäärää.


Olen katsonut maailmaa eri silmin.
Kamera aina muistuttaa minua,
kuinka vivahteikas
ja visuaalinen
maailma ympärilläni
on.


Aamiaisia,
brunsseja,
illallisia,
seikkailuja,
tanssia,
viiniä,
roseeta,
hersyvää naurua.

Ystävät ovat parasta
terapiaa.


Yhteisiä matkoja
ilman määränpäätä,
ilman huolta katoavasta ajasta.


Olen elänyt sateessa.
Olen elänyt sateesta.


Olen katsellut taivaalle jokaisena iltana ikkunastani
ja ihaillut jokaista väriä, sävyä.
Harmaita.
Sinisiä.
Punaisia.
Oransseja.
Vaaleanpunaisia.

Nostokurjet piirtävät siluettia
jonka tulen aina yhdistämään Vaasankatuun.


3 kommenttia:

  1. kuvissa on täysin otsikon mukainen suloinen fiilis.
    pehmeä,
    haikea,
    toiveikas,

    kivoja :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anni!
      Ihana kuulla, et oot käyny vaklaamassa täällä.
      Kaiken perusteella sä vaikutat upeelta, toivottavasti törmätään joskus!

      Poista
    2. Ei kestä kiittää, samaa sinne suuntaan :*
      Sain yhdestä suunnasta vihiä kivasta blogista,
      kannatti eksyä,
      eiköhän (varmasti) jonain kauniina kesäiltana törmätä!

      Poista