torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuu.


Auringonvalo on lämmittänyt
polttamiseen asti.
Se häikäisee
herättäen.


Herättäen värit
ja pinnat.
Herättäen tunteet
jotka olimme jo lähes unohtaneet.


Katse taivaassa
ja unelmat pilviä hipoen.

Vaikka oikeasti
kaikki
arkinenkin
riittää.


Arki
on
uusi
unelma.


Lähde, tee, koe, maista, tunne.

Pois mukavuusalueelta.
Ei kohta,
vaan NYT.
Heti.


Kun on tuntenut,
ei tarvitse enää ottaa mitään vakavasti.

Kun on kokenut,
ei mikään ole mustavalkoista.


Kaikesta erottaa miljoonat sävyt.

Yhden tarinan perusteella
ei voi tuomita ketään.


Muista seikkailla.
Pelkäämisellä ei saavuta
yhtään mitään.


Positiviisuus on täysin omasta
asenteesta
riippuvaista.

Sanokaa mitä sanotte,
mutta naivius
parantaa elämänlaatua.



Jokaisessa
vastaan kulkevassa
näkee
monenlaisia
ulottuvuuksia.

Ulottuvuuksia,
jotka ovat erilaisia,
samantapaisia
tai täysin vastakohtia.

Yhtäkaikki kiehtovia.


Olen juonut kahvia
enemmän kuin koskaan.

Näinkö syntyy kofeiini addiktio?
Elämänmuutoksessa
kuulen tilaavani cappuccinon yhä uudestaan.


Ja yhä uudestaan
hoen elämäni tärkeintä mantraa;
Ystävät.

Nauraen ja myötäeläen uuteen aamuun.
Ja uuden yön kautta uuteen
aamuyöhön.


Kun naurat,
se tarttuu.

Olen nauranut niin paljon,
etten edes meinaa muistaa.
Miten
itketään?



Jokaisen ihmisen mukana
kulkee tarina.

Humalassa tokaisin,
"haluaisin ahmia koko tarinasi"

Haluaisin ahmia
teidän
kaikkien
tarinat.

Kunnes maltan pysähtyä yhteen sivuun,
yhteen riviin,
yhteen väärinkirjoitettuun sanaan.


Ja nähdä siinä väärässä
kirjoitusasussa
jotain kiehtovaa,
mitä ei voi sanoin selittää.





Annan musiikin rytmittää askeliani,
kunnes
kävely vaihtuu tanssiin.





Ulkona nukuttuja
öitä.
Nurmikko patjana toimien.

Huumori toimii lääkkeenä
tilanteissa,
jotka olisivat olleet ahdistavia
vielä
muutama vuosi sitten.


Olemme juoneet
enemmän kuin syöneet.

Olemme ravinneet nälkäämme
viinillä,
oluella,
siiderillä ja
rommilla.






Unettomat yöt
voi onneksi korvata
päiväunilla.


Ja sillä parhaimmalla lääkkellä,
jota ei saa reseptillä.

Naurata vatsani kipeäksi.







Heinäkuu;

Ystävät,
ihmiset,
kohtaamiset,
tutustuminen,
humaltuminen,
katse taivaassa,
unelmat,
myötäeläminen,
tanssiminen,
nauraminen,
keveys,
musiikki,
vaivattomuus.

Eläminen.





Aamiaisilla
alkaa elämäni parhaat päivät.


Ja loppujen lopuksi,

kaikelle paskalle
voi haistattaa vitut.

Minä valitsen naurun.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kaksi viikkoa eksyneenä


Niin paljon ajatuksia
unohtuu
kun niitä ei kirjoita ylös.
Monta unohdettua
läpimurtoa.

Pitäisi kantaa paperia aina
mukanaan.


Samoja paikkoja yhä uudestaan.
Lohdullisia ympäristöjä.

Paikkoja,
joissa voi hengittää ajattelematta.


Ystävät
ja
ihmiset
tuovat onnen.
Ja tarkoituksen.

Ja sisällön.


Myötäelettyjä tunteita.
Tunteja pöydän ääressä
puhelimessa
internetissä
whatsappissa.

Pohdintoja ja tulkintoja
maailmanmenosta
ja itsestään.

Mikä on seuraava askel,
jonka haluan tehdä?
Mikä olisi seuraava askel, joka
kannattaisi
tehdä?


Onni on viime aikoina assosioitunut
kädessä lepäävään viinilasiin ja
ystäviin.
Uusin ja vanhoihin.

Vanhoja, niitä turvallisia
ja tärkeitä.
Ja uusia, kiehtovia ja mukaansa tempaavia.

Välittömiä ihastumisia.


Olemme lopulta ainoat asiakkaat terassilla.
Kylmyys ja sade ei haittaa
kunhan on katos
ja villapaita.

Tupakansavua silmissä ja
hiuksissa.


Roolileikkejä.
Uudenlaisia tilanteita.
Opettelua elämään ujostelematta.
Opettelua heittäytymään.

Opettelua olla.
Ajattelematta liikaa.


Eräänä lauantai iltana,
peruukki päässä tuntuu keveämmältä
ja rohkeammalta.
Tutut eivät tunnista.

Jäljet takapuolessa muistona.


Ne kauniit, harvat, aurinkoiset päivät.
Halpa olut
ja rytmi joka vetää mukaansa.


Paljon kuvia taivaasta,
niiltä päiviltä kun sininen väri näyttäytyy.



Yht'äkkisiä ihastumisia
lähes tuntemattomiin.
Jokaisen tarina on mielenkiintoinen.

Joidenkin tarinan
haluaa kuulla kokonaan.
Joidenkin tarinan
haluaisi ahmia
yhdessä yössä.

Loputtomia
kysymysten
tulvia.


Kriisitilanteissa suunnittelen kalenterini täyteen.
Kerään ihmisiä ympärilleni.
Elän heidän kauttaan.

Olen kokenut pakahduttavia
tunteita
ja onnellisuutta.

Kunnes lopulta alkaa väsyttää.



Olen katsonut maailmaa harson läpi,
etäisesti.
Ja silti olen elänyt
intensiivisemmin
kuin aikoihin.

Tuntuu kuin olisin herännyt unesta,
ja elämä onkin yhtäkkiä
täynnä erilaisia tunnetiloja.

Niitä ihastuttavia,
sekä inhottavia.

Jopa tunteita,
joihin en ole vielä valmis.


Joskus on hyvä vetää verho itsensä eteen,
niin ei näyttäydy kaikille kuin
avoin kirja.

Pienessä kirjeessä hylätty päätös.
"Tämäkin vielä."

Vaikea pitää pää
selkeänä,
kun niin monta asiaa mitä ajatella.


Tänä kesänä monta
kerättyä auringonlaskua.

Kauniita,
keskustelun täyteisiä
jaettuja öitä.