torstai 23. lokakuuta 2014

Onnellisuudesta


Ääni käheänä
Syynä
juhlinta
tupakka
tai
ääretön fyysisyys.


"tyttö lähtee tanssimaan,
tanssimaan"
Laulaa kaiuttimet
ja toistaa hokemaa
mantran lailla.

Vaasankatu imee sisäänsä
ja sulkee kymmenien
ihmisten toiveet,
halut,
epätoivot
ja
unelmat.


Omasta alter egostaan
Jota kohti
elämä valuu
suunnistaen harhaisena
kohti täydellisyyttä

Jota ei koskaan saavuta.


Mutta onneksi
tyttö voi aina lähteä tanssimaan
Ja hukuttaa itsensä rytmiin
tai auttaa mieltä
kemikaalein katoamaan.


Jokaisena viikonloppuna
koittaa aika
kun konfetti loppuu
ja ilmapallot täytyy puhkaista


Mutta kuten kesä,
on juhlatkin
vain
mielentila.

Sen,
jos minkä olen
neljän kuukauden aikana
oppinut.


Vien harmauden mukanani
laatikkoviidakosta
saaristoon.


Kun sää on niin harmaa,
että näkee harmaiden
sävyjä
joita ei tiennyt olevan olemassakaan.




Huomaan taivaita kurkottavan
hauraan kasviston
ja kävelen ruovikkoon
välittämättä
märästä ja kylmästä

Lapsellinen ilo
ottaa valtaansa
kuten niin usein
näinä päivinä.


Normaalisti vihaan
kylmän tunnetta.

Tänään aistin sen sormenpäissäni
niin hellästi,
että "kylmä" ei enää assosioudu
negatiiviseen.


Märkä,
pehmeä
maa
vetää minua puoleensa
kuin pastellisista pilvistä rakennettu
uni.



Lainatut punaiset kumisaappaat
tuntuvat lohdullisilta.

En

kierrä

yhtäkään

lätäkköä.


Tarinoita jokapuolella
Lupauksia uusista
kohtaamisista.


Tarinasi kiehtovin
yksinkertaisella hulluudellaan.


Imen aavikon iholtasi
ja toivon olevani
muusa
jota et unohda.


Rivisi sopivat
rivieni väliin
Kirjoitusvirheesi korjaavat
vialliset yhdyssanani.


Kääri minulle tupakka
hetkemme jälkeen,
joka sai minut näkemään
valon spektrin
ja
alakerran mummon
tuntemaan vihlaisun
nuoruudenkaipuusta.


Kun sää on niin harmaa,
että näkee harmaiden
sävyt
pastellisina
kiiltokuvamaisemina.


Loputon kokemisen
halu
Loputon kauneuden
etsintä.

Niin suuri pelko tylsyydestä
että harhaisena luulen näkeväni tylsyyttä

Vaikka koen

intensiivisemmin

kuin
koskaan ikinä ennen.


Juon kahvia vaikka
pitäisi levätä
Juoksen vaikka
kehoni on horroksessa
Tanssin vaikka
jalkani eivät enää kanna
Rakastan vaikka
puolet minusta on jo unessa
Juon viiniä vaikka
kärsin nestehukasta.


Älä katso taakse

Takana on muistamisen arvoista vain
muistot
ja nostalgiointi
on
vaarallista sekä
yliarvostettua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti